Mikael Niku: portfolio

"Iskä on nuuskija", kertoi 4-vuotias poikani. Jep! Olen perustutkimukseen suuntautunut biotieteilijä: koen kutsumuksena eliöiden toimintaa koskevan uuden tiedon ja ymmärryksen etsimisen. Erityisesti olen kiinnostunut kehitysbiologisista ja immunologisista kysymyksistä.

Haluan tutkimuksessani selvitellä olennaisia biologisia ongelmia; saa niillä tietysti olla käytännönkin merkitystä. Biokemistinä olen jonkin verran menetelmäorientoitunut. Minulle ovat tärkeitä tulosten luotettavuus ja menetelmien eettisyys esimerkiksi koe-eläinten käsittelyyn liittyen.

Työskentelin ensin erikoistyöhön liittyen vajaan vuoden Oulun yliopiston biokemian laitoksella kehitysbiologian tutkimusryhmässä, jossa harjaannuin alan perusmenetelmiin. Pro gradu-tutkielmani aiheena oli munuaisen verisuoniston kehitys.

Väitöskirjatyöni tein eläinlääketieteellisen anatomian osastolla Antti Iivanaisen tutkimusryhmässä. Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää verenkierrossa liikkuvien veri- ja muiden kantasolujen erilaistumiskykyä. Käytimme freemartin-lehmiä, jotka sikiöaikaisten verisuoniyhteyksien takia ovat luonnollisia kimeerejä, ja joiden kudoksissa on runsaasti sonnikaksosesta peräisin olevia soluja. Totesimme, ettei tällaisessa terveessä suureläimessä veren kantasoluista synny merkittävästi muita kudoksia, toisin kuin monissa hiirillä tehdyissä tutkimuksissa näyttää tapahtuvan. Kudosvaurioiden korjaamiseen ne mahdollisesti kuitenkin osallistuvat. Väitöskirjan arvioijat totesivat työn merkittäväksi sekä eläinlääketieteen että kantasolututkimuksen kannalta.

Väitöskirjaprojektissa sain seurata erästä merkittävää ajanjaksoa koko somaattisten kantasolujen tutkimuksen kentällä: 1990-luvun ensimmäisistä huomiota herättäneistä monikykyisyyden osoituksista päädyttiin ristiriitaiseen epävarmuuteen ja nyt vähitellen vakiintuviin maltillisempiin käsityksiin, jotka sopivat yhteen omien tulostemme kanssa.

Tutkimuksemme johdatti minut myös immunologisiin aiheisiin. Selvitimme naudan huonosti tunnettua B-solujen tuotantoa kimeeristen eläinten avulla; tästä on sittemmin muodostunut tutkimusryhmän päähanke. Itse olen nyt kiinnostunut luontaisen immuniteetin (innate immunity) toiminnasta.

Menetelmällisesti vahvinta alaani ovat erilaiset in situ –detektiotekniikat, kuten immunohistokemia ja in situ –hybridisaatio, sekä mikroskopia. Hallitsen molekyyli- ja kehitysbiologian perusmenetelmät ja olen tehnyt myös proteiini- ja soluviljelytyötä. Minulla on pätevyys vastaavan johtajan tehtäviin säteilyn käytössä, ja olen suorittanut koe-eläinten käyttöön vaadittavan kurssin. Olen perehtynyt bioinformatiikkaan ja kuva-analyysiin sekä kehittänyt tutkimusta tukevia relaatiotietokantoja.