Mikael Niku: portfolio

Tämä on sähköinen portfolioni, johon kirjaan tekemisiäni. Voit selailla CV:tä, julkaisuluetteloa, ajatuksiani tutkimus- ja opetustyöstä ja lukea tutkijan päiväkirjaa.

Jos etsit perheen kuulumisia tai valokuvia, löydät niitä täältä. 

Uudessa Galleriassa voi kuka tahansa laittaa kuviaan näytille. Tein sinne tätä varten uuden kansion "Kuvia muilta".
Homma toimii varsin näppärästi, tähän tapaan:

• Rekisteröidy käyttäjäksi, ellet jo ole tehnyt niin (klikkaa tuosta sivupalkista "Rekisteröidy").
• Odottele, että saan laitettua tunnuksellesi riittävät käyttöoikeudet (saattaa mennä jokunen päivä, jos on kiirusta).
• Mene Galleriaan ja avaa albumi "Kuva muilta".
• Tee halutessasi itsellesi uusi albumi. Klikkaa vasemmalta "Add album" (sori, kielet ovat vielä vähän sekaisin tässä) ja naputtele sitten tarvittavat nimet yms. tiedot. Klikkaa lopuksi "Luo" sivun alareunassa.
• Klikkaa vasemmalta "Lisää kohteita".
• Kuvien lisäämiseen on monta erilaista tapaa. Helpoin tulee näkyviin ensiksi. Klikkaa "Browse"-nappia, etsi kuva tietokoneeltasi, klikkaa "Open" (tai "Avaa"), ja kirjoita kuvalle otsikko. Klikkaa lopuksi sivun alareunasta "Lisää kohteita". Homma selevä! Klikkaa "Takaisin album" tai albumin nimi sivun yläreunassa.
• Jos haluat esim. lisätä kuvaan tarkempia selityksiä, mene albumiin ja valitse haluamasi kuvan alapuolelta "Edit kuva".

Valokuvat ja videot tulevat vastedes uuteen galleriaan (klikkaa Galleria yläpalkissa). Vanhoja löytyy edelleen vanhasta paikasta (klikkaa vanha galleria sivupalkin linkeistä).

Tähän tulee ohjeita.

Iikka kun on jo viisivuotias, on aika ruveta opiskelemaan kotitöitten hoitoa. Iikka onkin viime päivinä reippaasti tyhjentänyt tiskikonetta ihan omin nokkinensa - mainitsemisen arvoinen urakka, ottaen huomioon astiakaapin ja Iikan korkeudet. Yhtään astiaa ei ole vielä särkynyt, vaikka Iikka yrittää yhä uusia "kato näin monta kerralla"-ennätyksiä.

Eilen kumminkin Iikka ilmoitti että tekisi mieluummin ruokaa kuin laittaisi tiskejä. Sehän vain sopii. Tuumittiin Marin kanssa, että aloittelijalle sopiva ruokalaji olisi italianpata Knorrin pussista. Eikö mitä. Prismaan kun päästiin, niin Iikka valikoi lihatiskiltä Snellmanin naudansisäfilepihvejä (= kaupan parasta ja kalleinta lihaa). Minä paistan tätä! No ei kait siinä. Iikka sitten paistoi meille pihvit ja lohkoperunat, ja oli kyllä ihan tajuttoman hyvää.

Melkein päiväntasaajan hehkuvan valon jälkeen Markku-pappa ja Annikki-mummo ovat kääriytyneet takaisin melkein napapiirin kaamokseen.
Mielessä ovat Kilimanjaron lumoavat maisemat metsärajan yläpuolella, kun uskaltauduttiin kovimpaan hullujen suomalaisten ryhmään ja noustiin päivässä kahden päivän urakka eli 1600 metristä 3800 metriin n. 20 km:n ylämäkeä. Voimien äärirajoilla tai vähän ylikin oltiin perillä auringonlaskuun ehtimättä, mutta seuraavana aamuna uusin voimin auringonnousu ja ne maisemat...
Luonnonpuistoissa nähtiin Pikku Prinssin baobabeja, tosin ei lainkaan ilkeinä, vaan lempeinä valtavarunkoisina vanhuksina. Leijonatkin siellä olivat niin herttaisia, että perheen pää kellahti maasturimme viereen varjon viileään - selityksenä ehkä, että bongatessamme sen se lopetteli saaliinsa syömistä pienen matkan päässä. Suloiset pennut pelleilivät maasturin alle! Sensijaan yöllä teltan seinustalla muriseva mikä lie ollut kissapeto esti tehokkaasti Annikki-mummoa nukkumasta.
Vaikuttavin elämys oli kuitenkin ihmisten sydämellisyys ja vieraanvaraisuus. Jutellessa mustia kasvoja vastapäätä (yhteinen kieli enkku) alkoi unohtaa, että itse on kalpeanaama, niin voimakas samaan ihmisyyteen kuulumisen kokemus oli.
Ja ruohonjuuritason kehitysyhteistyö taitaa olla työtä luotettavimmillaan. Porukkamme myötä erään perheen lapset saivat lukiorahaa, nuori invalidinainen tietokoneen voidakseen työskennellä kotonaan, maasaiseurakunta rahat puuttuvaan kirkon kattoon, toinen maasaiseurakunta rahat keittiön loppuun rakentamiseen ilman mitään välityspalkkioita käyttöä valvomassa paikallisten luottamushenkilöiden lisäksi Lähetysseuran Maija, joka jo yli kaksi vuosikymmentä on uurastanut Moshin "Isä Camillona" erään retkeläisen luonnehdinnan mukaan.
Hyvää vuotta kaikille toivotellen Annikki

Nyt voi tilata uudet kuulumiset automaattisesti omaan sähköpostilootaan! Tilaus tapahtuu linkistä "Tilaa viestit postiisi" tuossa oikean reunan valikon yläpäässä. Tuon kun tekee, niin aina kun joku kirjoittaa tänne uuden viestin, se lähetetään antamaasi sähköpostiosoitteeseen.

Tilauksen voi tietysti sitten myöhemmin perua, jos alkaa jurppia.

Sellainen puute tässä toistaiseksi on, että äät ja ööt tulevat ihmeellisenä sotkuna läpi.

Vaihdoin systeemiin uudet, toivottavasti paremmat suomennostiedostot. Ilmoitelkaa jos sattuu silmään painovirheitä tai jotain muuta ihmeellistä.

Hyvää uutta vuotta itse kullekin!

Iikka laski koko viikon, montako päivää on vielä jäljellä paukutuspäivään. Hain Saiturin pörssistä torstaina satsin paukkuja, joita sitten hiplattiin perjantaihin asti (tai oikeastaan, kunnes siirsin ne parempaan talteen).

Aattoillan hämärtyessä Iikka liimautui ikkunaan ja hihkui sieltä selostusta pommeista. Puoli kahdeksaan asti maltettiin odottaa ja sitten sännättiin itse sekaan.

Viereinen leikkikenttä muuttuu uuden vuoden aattoisin ampumaradaksi. Siellä on hyvä vetää papatit, perhoset, panssarivaunut sun muut pikku paukut. Ruudinsavu verhoaa männyt harmaaseen usvaan ja rumputuli salpaa korvat.

Lopuksi kiivettiin Aarnikanmäen hiljaiselle kalliolle katsomaan raketteja. Sieltä on hieno katsoa, kun näkee koko länsi- ja pohjois-Helsingin kerralla.

Seuraavana päivänä piti sitten tietysti lähteä katsomaan, olisko joltakin unohtunut pamahtamattomia maisemiin. Valitettavasti ei löytynyt, mutta onneksi aina voi miekkailla hylsyillä.

Mahottoman hienoja kuvia galleriassa.

Olipas taas mukavia kuvia nikunnakissa. Rupesinpa näpyttelemään uuden vuoden kuulumisia ihan vuoden ensimmäisenä päivänä. Vieläkin harmittaa, että joulu meni pipariksi, mutta minkäs teet. Onneksi etelään päin on melko hyvät yhteydet. Ja onneksi pöpö hellitti hyvissä ajoin uuteen vuoteen mennessä, joten saattoi viettää sitä kunnolla. Raketteja en tullut paukutelleeksi, mutta ympäristön asukkaat harrastivat sitä sitäkin enemmän. Kaupungin ilotulitus oli sitä vastoin peruttu Aasian katastrofin takia. Helenan pari kaveria tuli, ja mukavaa oli. Syötiin (ja juotiin) hyvin, pelattiin Trivial Pursuitia - jonka minä voitin, hehheh! Joskin lähinnä onneikkaiden arvausten vuoksi...

Nyt on vielä pari päivää armonaikaa, sitten pitää orientoitua taas työntekoon: heti maanantaina pitää mennä hakemaan laitoksen kanslistilta työhuoneen avaimet ja muut. Sitten sitä kai pitää alkaa työskennellä enimmät arkipäivät yliopistolla. No, ainakin pitäisi saada tehokkaasti työtä tehtyä...

Maria